VST laittoi jälleen pelin poikki etuajassa

Vuoden viimeisen turnauksen toinenkaan ottelu ei tuottanut VST:lle suuria vaikeuksia, sillä turnausisäntä Loimaan Leisku 2 kaatui suhteellisen selvästi lukemin 12-0 (2-0, 10-0). Ottelun keskeyttämiseen vaadittu maaliero saatiin aikaiseksi sen verran aikaisessa vaiheessa, ettei viimeistä erää tarvinnut laittaa käyntiin lainkaan, mikä oli varsin ystävällistä, sillä tämän myötä toimitsijat, tuomarit ja molempien joukkueiden pelaajat pääsivät viettämään lauantai-iltaansa reilusti etuajassa. Näin kovan suuruusluokan reiluus tullaan todennäköisesti palkitsemaan lukuisin eri ansiomerkein seuraavana itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentin toimesta, mutta palataan siihen joskus relevantimpana aikana.

Edeltävän ottelun jälkeen aloitettiin välittömästi tunnin himokeskittyminen, tai ainakin ajatuksissa yritettiin edes jollain tapaa pitää se, että oltiin salibandyturnauksessa eikä missään tangomarkkkinoilla tai rock-festivaaalilla. Tuntikin voi loppujen lopuksi olla hyvin muuttuva aikakäsite, vaikka sen virallinen määritelmä onkin hyvin tarkka; lepotauon aikana pelattu KJSB – Salpa 2 -ottelu oli sellainen trillleri, että aika kului kuin strutsin siivillä. Pukuhuoneessa rupatellessa tuli esiin myös joitain mielenkiintoisia Ruoska-faktoja, joista vähiten yllättävimpänä mainittakoon se, että Pasi Nurmella ja Pertti Varjosella on pelireissuilla yhteiset rahat. Aika lailla yhtä shokeeraavaa on se, kun tiedostaa keskiviikon tulevan heti tiistain jälkeen.

Katsojia oli varovaisenkin arvion mukaan lähes kaksi tusinaa, eli lukumääräisesti ajateltuna paikalla saatoi hyvinkin olla paikalla koko Loimaan toisen asteen koulutuksen suorittanut väestö. Lisäksi Leiskun vaihtoaitioon hiippaili maksimissaan lievässä humalassa oleva sälli, joka oli jopa ottavinaan jonkinasteista valmentajan roolia. Kotijoukkueen kannalta kaikki oli ennen ottelua siis erinomaisella tolalla, mutta tällä kertaa ihmismassan luoma paine taisi olla lopulta liikaa.

Avauserä lähti käyntiin melko tunnustelevissa merkeissä, sillä aamuisessa ottelussaan SB Somero 2:n murskannut Leisku oli selvästikin päättänyt jatkaa samalla linjalla. Tunnustelemisen lopettamisen ensipuraisun antoi juuri neljännen peliminuutin käynnistyttyä Varjonen, jonka maalin syötti – yllätys, yllätys – Nurmi. Loimaalaisetkin yrittivät toki lähennellä Ville Virran vartioimaa Ruoska-maalia, mutta punapaitojen joukkuepuolustaminen oli sen verran vahvaa, että suurimmat venymiset sai säästää illaksi tanssilattialle.

Arttu Perkonoja siirsi pelin 2-0-tilanteeseen Jani Kumpulaisen syötöstä, mutta avauserän verkonpöllyttelyt jäivät tähän. Ruoskalla toki oli paikkoja, mutta ainakin kasvonpiirteiden perusteella nuorehko Leisku-vahti Mikael Silvander venyi muutamaan todelliseen gamesaveriin, joita ilman tilanne olisi saattanut olla avauserän jälkeen vaikkapa 5-0. Maalivahdin kannalta tosin sääli, etteivät lopulta nämäkään torjunnat varsinaisesti pelastaneet peliä, mutta kunniaa hyvästä yrityksestä ja yllättävän vähästä matalaotsaisuudesta.

Toinen ottelu oli siinä mielessä toisinto päivän ensimmäisestä, että ensimmäisen vartin jälkeen patoluukut aukesivat kuin dynamiiitilla räjäyttäen: 10 tehtyä maalia 11 minuutin ja 23 sekunnin sisään. Koska VST ei aina suunnittele tekemisiään kovinkaan syvällisesti, ei voida puhua murhasta, mutta tappo lienee terminä melko kuvaava. Loppujen lopuksi oli varmaan hyvä päästää vastustajat kurimuksesta, sillä vielä erätauolla pilkistellyt peli-ilo katosi nopeiden takaiskujen myötä kuin pieru Saharaan.

12 maalin joukkoon mahtuu luonnollisesti myös niin näyttäviä osumia, että jopa Henry Saaren alastonkuvat jäävät kisassa tiukast kakkoseksi. Ainakin Johnny B:n mieleen parhaiten on jäänyt Matti Veijolan suoritus, jossa mies veti sellaiset kieputukset, joiden olemassaolosta tiesi tuskin kukaan itse suorittaja mukaanlukien. Nähty antoi uskoa jopa Loton päävoiton saamiseen, ja tuuletus toi elävästi mieleen Wrightin veljesten teot viime vuosisadan alussa. ”Vaikka tuuletuksestani voisi päätellä toisin, olen ennen kaikkea nöyrä ja kylmänviileä pelaaja, nyt vain paineet purkautuivat tällä tavalla. Siltikin pelaamiseni tulee jatkossakin perustumaan vastustajan fyysisen koskemattomuuden kunnioittamiseen ja hauskanpitoon. En ole ikinä ymmärtänyt niitä tyyyppejä, jotka tulistuvat vaikkapa harjoituksissa sattuneesta pikkurikkeestä. Se tuntuu lähinnä lapselliselta”, Veijola totesi kuin pappi saarnassaan.

Syyskausi sarjassa on nyt ohi, mutta peleistä on toki edessä vielä yli puolet. Ruoska 4:n meno on ollut tähän mennessä vakuuttavaa, sillä voittoprosentti on komeasti tasan sata. Karsijan paikkaan on jo kuuden pisteen etumatka, mutta toisaalta on muistettava, että ennenkin vuodenvaihteen jälkeen on alkanut jonkinasteinen pelillinen kaamos. Toivotaan, ettei niin käy tällä kertaa.

Hyvää joulua ja suhteellisen kermaista uutta vuotta!

Tehoilijat: Arttu Perkonoja 3 + 0, Pertti Varjonen 3 + 0, Matti Veijola 2 + 1, Matias Henriksson 1 + 2, Jani Kumpulainen 0 + 3, Jere Oksanen 0 + 3, , Pasi Nurmi 1 + 1, Aleksi Airio 1 + 0, Jarkko Rumpunen 1 + 0, Tor-Björn Löfberg 0 + 1

Jäähyilijä: Tor-Björn Löfberg 2 min.

Maalivahti: Ville Virta 28:01 min, 0 maalia

Kommentoi: