Tappio nollattiin murskavoitolla

Eri urheilulajeissa kärsityn tappion jälkeen on aina hyvä käydä epäonnistumisen syyt läpi ja nollata tilanne, jottei häviämisestä syntyisi taakkamaista tapaa. Paimion Ruoska 4 -pelaajien keskuudessa Halikon Hurjille koettua tappiota ei käyty läpi millään petterisihvosmaisella tarkkuudella, mutta asiasta puhuttiin ainakin sivulauseissa muun läpänheiton lomassa. Joka tapauksessa nollaus onnistui ainakin jollain tapaa, sillä seuraavassa ottelussa voitettiin SB Somero 2 maalein 15-3 (4-2, 8-0, 3-1). Hitaan alun jälkeen toinen erä oli jälleen vahva, sillä viidessä viimeisimmässä ottelussaan VST on iskenyt keskimmäisessä kolmanneksessa keskimäärin seitsemän osumaa.

Vastassa oli turnauksen järjestämisestä vastannut joukkue, mikä näkyi melkoisena väenpaljoutena katsomossa. Ihan siitä klassisesta kuudennesta kenttäpelaajasta ei kuitenkaan tässä yhteydessä ehkä voi puhua, mutta joka tapauksessa painekattila oli sitä luokkaa, että marjastuskauden jälkeen olisi saatu aikaiseksi pari tippaa mehuakin. Annettakoon tässä yhteydessä somerolaisille turnausjärjestäjille isot aplodit, sillä kuulutukset ja musiikki toivat tapahtumaan selvästi ammattimaisempaa otetta, ja lisäksi väärin merkityt maalintekijät ja/tai -syöttäjät saatiin korjatuksi heti turnauksen yhteydessä eikä vasta jälkimainingeissa joukkueen omaan kirjanpitoon.

VST lähti otteluun vain kolmella puolustajalla, sillä Jarkko Hämäläisen nilkka ei kestänyt pelaamista, eikä tule varmaan kestämäänkään seuraavaan kolmeen viikkoon. Jussi Tanninen olisi kyennyt paikkaamaan Hämäläistä, mutta tämä oli taas aiheuttanut hyökkäysketjuihin merkittävää epätasapainoa. Maalivahdin etunimi säilyi samana, mutta sukunimi vaihtui ja ruhopituudesta leikattiin vajaa kymmenen senttiä pois, kun Ville Suominen vaihtui etunimikaima Virtaan. Mainittakoon vielä kuriositeettina, että käytäväsalapoliisi John B. Control kuuli ennen ottelua, kun eräs somerolainen Chicago Bulls -pipoa päässään pitänyt tummakutrinen kaunis nuori tyttö arveli logiikkaa käyttäen somerolaisten voittavan. Tämä toi kummasti lisämotivaatiota ja näyttämisenhalua.

Heti alusta alkaen huomasi sen, että somerolaiset imivät kotiedustaan valtavasti voimaa. Sarjataulukossa joukkueiden välisestä erosta huolimatta nahkaa ei oltu lähdetty myymään halvalla, vaan kivuliaasta toimenpiteestä vaadittiin myös kunnon hintaa. Ehkä tästä johtuen Jani Kumpulaisen viimeistelemää avausmaalia saatiin odottaa peräti neljä minuuttia, mutta tämä ei lannistanut vastustajia, sillä heti seuraavassa tilanteessa VST:lle sattui oman pään kommunikaatiokatkos, jonka seurauksena ikuista rookie-kautta pelaava Jesse Tulokas tasoitti tilanteeksi 1-1.

Tasatilanteessa edettiin reilut neljä minuuttia, kunnes Kumpulainen sai maalivahti Virran heiton haltuunsa ja iski ottelun toisen maalinsa. ”Maalivahdin heitto on ase, jonka etua kaikki eivät ymmärrä. Pelin suunnan saa tarvittaessa muutettua melko ripeästi ja yllättävästi. Tälläkin kertaa minun tarvitsi lähinnä hipaista palloa ja siirtää se maaliin, sillä sen verran paljon voimaa oli heiton takana”, Kumpulainen kommentoi syvällisesti analysoiden.

SB Somero tuli vielä tasoihin, kun sointuvaniminen Timo Simola oli maalin edessä sähäkkä ja aktiivinen kuin elävä lumikko. Ruoska kuitenkin aloitti operaatio Selkärangan katkaisun iskemällä kaksi pikamaalia avauserän toiseksi viimeisellä minuutilla, joten kotiyleisön pauhu saatiin hetkeksi laskettua concordemaista tasoa alemmas.

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, VST on pelannut viime aikoina erityisen maalirikkaasti otteluiden toisissa erissä. Tälläkin kertaa verkkoa paukutettiin siihen malliin, että valtaosa ammattikalastajistakin olisi ollut kateellisia. Erävoitto 8-0 kertoo aika paljon, eikä voittajasta ollut juuri epäselvyyttä tämän jälkeen. Maalien joukossa oli niin sanottuja perusbyyrejä ja astetta hienompia sommitelmia, mutta silti 10-2-osuma nousee selkeästi muiden yläpuolelle, sillä Jere Oksasen namusyöttö löysi maalin nurkalle nousseen Sauli Uolevi Kotron, joka pääsi napauttamaan sisään kauden ensimmäisen ja nykyuran toisen maalinsa. ”Tämä maalinteko alkaa pikkuhiljaa tulemaan tavaksi, mutta en halua siitä huolimatta vieläkään profiloitua miksikään supertähtiluokan pelaajaksi. Onnistumisten määrää tärkeämpänä pidän sitä, että ne tulevat oikeassa paikassa; nytkin olisimme johtaneet ilman suoritustani vain seitsemällä pykälällä”, Kotro myhäili hymyillen kuin Mauno Ahosen enemmän hammaslääkärissä käynyt veli.

Viimeiseen erään lähdettiin siis 12-2-johdossa, eli pelin katkaisemiseen vaadittava 12 maalin erokaan ei ollut kovin kaukana. Heti alkuun SB Somero kuitenkin teki homman yhden osuman verran hankalammaksi heti erän alussa, ja moni alkoi jo tosissaan miettiä jopa täyden peliajan pelaamista. Ruoska kuitenkin jaksoi jatkaa rynkyttämistä vanhojen lyhyiden saksalaispätkien tyyliin läheten tavoitetta askel askeleelta. Lopulta ottelu saatiin laitettua poikki ajassa 37:55 Jere Oksasen toimesta. Nuoriherra Oksasen tehot SB Somero ottelusta muuten olivat massiiviset 4 + 4, ja tuolla suorituksella noustaan ainakin näin ulkomuistista VST:n nykyhistorian yhden ottelun teholistan kärkeen.

Viimeisimmän turnauksen jälkeen sarjassa ollaan pelattu yli puolet otteluista, ja Ruoskan tilanne näyttää melko hyvältä, sillä joukkue on sarjassa toisena samalla pistemäärällä kärkijoukkue Hurjien kanssa. Henkseleitä on kuitenkaan turha alkaa paukuttamaan liioittelevasti, sillä parilla asennevammaisella suorituksella saatetaankin yhtäkkiä olla kaulaa myöten keltaisessa nesteessä, joka ei ole peräisin hedelmistä. Sarja jatkuu Turussa 27.1. ja tuolloin paimiolaiset saavat kunnian toimia turnausisäntinä.

Tehoilijat: Jere Oksanen 4 + 4, Jani Kumpulainen 2 + 4, Pasi Nurmi 3 + 1, Matti Veijola 0 + 3, Aleksi Airio 2 + 0, Arttu Perkonoja 1 + 1, Matias Henriksson 1 + 0, Sauli Kotro 1 + 0, Jussi Tanninen 1 + 0, Joonas Järvistö 0 + 1

Jäähyilijä: Joonas Järvistö 2 min.

Maalivahti: Ville Virta 37:55 min, 3 maalia, 0 + 1

Kommentoi: