Wolves marssi voittoon – VST:ltä masentava avauserä

Tammikuu on useilla aiemmilla kausilla ollut Paimion Ruoskan nelosjoukkueelle salibandyllisesti melko synkkä ajanjakso, eikä vuosi 2018 tehnyt tähän traditioon suurta muutosta, sillä kauden molemmat tappiot on koettu kuluvan kuun aikana, kun loppiaisena Hurjat oli parempi ja lauantaina SC Wolves 2 nujersi paimiolaiset luvuin 5-3 (3-0, 1-2, 1-1). Eräluvuistakin voi päätellä sen, että ensimmäisen kolmanneksen aneeminen esitys kautta linjan aiheutti lopulta liiallisen takamatkan kiinnikurottavaksi.

Ottelun ajankohta oli aikainen lauantaiaamu, mutta siitä huolimatta kaikki pelaajat löysivät tiensä SB-Areenalle hyvissä ajoin, tosin Joonas Järvistö jäi aamun tunteina pois rosterista, mutta syy ei kuulemma ollut krapula. Puitteet olivat omaa pukukoppia myöten kunnossa, ja olipa paikalle saatu jopa puffet, jossa lähes 67:ää prosenttia edustusjoukkueen valmennusportaasta edustavat Juha Lehtonen ja Tommi ”Pitkänaama” Löytynoja ahkeroivat tiskin takana euronkuvat silmissään. ”Kyllä tämänkin päivän tuotoilla muutaman nälkäisen suun ruokkii”, tyytyi Löytynoja toteamaan. Tämä tarkoittanee sitä, että seuraavalla pelireissulla valmennuskolmikko voi erittäin paksusti nautittuaan punaviiniä ja hanhenmaksapalleroita.

SB-Areenan kakkoskentälle on saatu kuluvaksi kaudeksi uusi matto, ja välittömästi huomasi kyseisen alustan poikkeuksellisen tahmeuden, joka hankaloitti liikkumista, tai ainakin teki siitä erilaista kuin normaalisti. Hieman liioitellen voisi jopa olettaa, että joku mieleltään sairas olisi kaatanut matolle usean barrelin verran pihkaa, mutta näin ei kuitenkaan oikeasti ole välttämättä käynyt.

VST ei ole oikeastaan koskaan panostanut alkulämpöihin juuri millään tapaa, vaan lämmittely on hoidettu pelaamisen ohessa. Tämä on toisinaan näkynyt pelisuoritteen tahmeutena ottelun alussa, ja tälläkin kertaa Wolves siirtyi 1-0-johtoon ennen toisen peliminuutin täyttymistä, kun kapteeni Max Millner käytti puolustuksen hölmöilyn hyväkseen ja laittoi pallon Ville Virran selän taakse. Ruoska kyllä piti pelivälinettä hallussaan, mutta maalipaikkojen rakentelu oli melko hankalaa paraislaisten puolustaessa vahvasti koko viisikon voimin. Reilun viiden minuutin kohdalla kahden maalin tappioasema olikin tosiasia Aleksei Ivanovin päästessä läpi ja nostaessa pallon maaliin. ”Löysä on harvoin adjektiivi millekään positiiviselle, eikä tälläkään kertaa mainitunlainen pelaaminen monissa kohdin tuottanut mitään hyvää. Tiedä sitten miksei oltu alusta asti hereillä, mutta syytä voi hakea vaikka siitä, että muutaman kuukauden kuluttua monissa työpaikoissa alkaa kesälomakausi”, jopa melko tuskallisen oloinen Aleksi Airio manasi VST:n kokonaissuoritteen matalaa tasoa.

Wolves rankaisi avauserässä vielä kertaalleen, ja Ruoska oli kolmen maalin tappioasemassa ensimmäistä kertaa kuluvan kauden aikana. Jokainen joukkueen jäsen todennäköisesti ymmärsi, että nyt ei oltu tehty asioita oikealla tavalla: maalivahti ei kyennyt ottamaan voiton mahdollistavia torjuntoja, puolustuksessa tapahtui jokunen kohtalokas virhe ja hyökkäyspäässä rakentelusta huolimatta vedot suuntautuivat jonnekin Forssan ja Ypäjän seutuville. Voisi siis todeta, että parantamisen varaa oli.

Toisessa erässä lähdettiinkin parantamaan suoritusta kautta linjan ja luonnollisesti kaventamaan eroa maalisarakkeessa. Kirin aloitti elämänsä maaliputkessa oleva Sauli Uolevi Kotro, jonka tarkka ja luja laukaus painui maaliin yhtä vastustamattomasti kuin Ron Jeremy painuu ties minne. Pikkupoikamaisen innostunut tuuletus osoitti Kotron todella elävän maaleista, sillä jopa viikon harjoituksissa oli kuulemma syntynyt kuusi osumaa.

Ikävä kyllä ero revähti jälleen kolmen maalin suuruiseksi, kun Toni Tuominen nousi laidalta ja nosti reikäpallon sisään jatkaen Wolvesin tehokkaan viimeistelyn linjaa. Oikeudenmukaisuus ei ollut ensimmäisenä mieleen tuleva sana verrattaessa joukkueiden tekemää työmäärää yhden maalin eteen. Pään hakkaaminen betoniseinäänkin tuottaa kuitenkin joskus tulosta vähintään ankaran päänsäryn ja verisen otsan muodossa, sillä Pasi Nurmi täräytti tilanteeksi 4-2 vajaat puolitoista minuuttia ennen erän päättymistä antaen lisää kipinää voittohaaveille.

Ajassa 32:38 nähtiin ottelun erikoisin maali, kun Jarkko Hämäläisen maalille nostama pallo painui suoraan verkkoon eikä maalineduspelaaja Jarkko Rumpusen sisäänhakattavaksi. Näin oltiinkin jo yhden maalin päässä, vaikka tilanne näytti aiemmin hyvinkin toivottomalta. Aikaakin oli vielä vaikka hiekkalinnan rakentamiseen, mikäli kyhäelmälle ei aseta kovin vaativia kriteerejä. ”Tämä on kyllä siinä mielessä jännä laji, että melko surkealtakin näyttävästä tilanteesta voidaan vielä nousta tosissaan mukaan voittotaistoon. Annoin itsekin jätkille penkillä aimo annoksen kullanarvoisia neuvoja, eikä osuuttani voi lainkaan päätellä tehopisteiden määrästä”, kauden toista turnaustaan pelannut Sauli ”Kiikari” Malmilehto filosofoi tietäväisesti.

Kiri jäi lopulta hieman vajaaksi, vaikka ottelun viimeisen kolmen minuutin aikana päästiin yrittämään tasoitusta sekä ylivoimalla että ilman maalivahtia. Lopputulos oli kuitenkin se, että Ivanov teki 5-3-loppulukemat tyhjiin 15 sekuntia ennen peliajan päättymistä. Wolves-pelaajien keskuudessa tunnelma oli ottelun ratkettua kuin RKP:n hypoteettisen vaalivoiton ratkettua, kun taas ruoskalaiset saivat todeta tilanteen sarjataulukossa muuttuneen astetta tiukemmaksi.

Kaiken kaikkiaan koko ottelusta ei jäänyt suuhun niin ikävää makua kuin avauserän jälkeen olisi voinut kuvitella, sillä suoritus ja asenne muuttuivat positiivisempaan suuntaan loppua kohden. Juuri tyydyttävää parempaa kokonaisarvosanaa ei kuitenkaan voi antaa, vaikkakin myös vastustajaa on kehuttava: Wolves antoi hallinnan suosiolla VST:lle ja pelaajat blokkasivat vahvasti laukauksia. Hyvä viimeistelytehokkuus täydensi voittoisan reseptin.

Tehoilijat: Matias Henriksson 0 + 2, Jarkko Hämäläinen 1 + 0, Sauli Kotro 1 + 0, Pasi Nurmi 1 + 0, Aleksi Airio 0 + 1

Jäähyilijä: Pertti Varjonen 2 min.

Maalivahti: Ville Virta 44:18 min, 4 maalia

 

Kommentoi: