SalPa 2 ei osoittautunut kummoiseksi esteeksi – tappion jälkeen paluu voittojen tielle tylyin lukemin

Viime turnaus oli omasta turnausisäntävastuusta johtuen aikataulullisesti melko poikkeuksellinen, sillä Wolvesia vastaan pelatun aamun kamppailun jälkeen ennen iltapäiväottelua oli peräti viiden tunnin tauko. Tämä antoi monille tappion traumatisoimille pelaajille riittävästi aikaa nollata tilanne vaikka pienimuotoisten perskännien avulla. Ehkä Vesalaisen Ollin poissaolosta johtuen kukaan pelaajista ei saapunut paikalle ainakaan silminnähden humalassa, mutta ainakin ottelun tuloksen perusteella pään sisäisiä demoneja oli käsitelty riittävällä pyhäkoulumaisuudella, sillä Salon Palloilijoiden kakkosjoukkue kaatui komean puhtaasti lukemin 12-0 (4-0, 4-0, 4-0). Kovimpana pistemiehenä hääri tehot 0 + 4 taituroinut Matias Henriksson ja oman verkon heilumattomuudesta vastasi kauden ensimmäisen ottelunsa toteemimaisesti pelannut Lauri Aro.

Maalivahti siis vaihtui toiseen otteluun, ja kenttäpelaajista Tuomas Koret ja Tor-Björn Löfberg tyytyivät katselemaan alkuillan Urheiluruutua pelaamisen sijaan. Edellä mainitun kaksikon tilalle saatiin jätesäkillisen itseluottamusta omaava kaveri, kun eläinvertailussa kettugategoriaan sijoittuva Jussi Tanninen raahasi itsensä paikalle turvallisen hyväntuoksuisena.

Ottelun alkua voi hyvällä omallatunnolla kuvailla varsin passiiviseksi, sillä varsinkin salpalaisten olisi kuvitellut aktiivisuuden ja liikkeen peusteella pelaavan ennemminkin shakkia kuin salibandyä. Voittomaaliksi jääneen osuman viimeisteli perinteisellä rystyhuitaisulla Jarkko Rumpunen puolentoista minuutin kohdilla. Loputon karkumatka oli alkanut ja maalintekopaikkoja syntyi kuin lapsia pimeimmässä Afrikassa, mutta mahtavasti läpi ottelun taistellut salolaismaalivahti Lauri Lempinen venyi pallon eteen kerta toisensa jälkeen, mutta hyökkäyspäässä hänkään ei kyennyt tekemään ihmeitä.

VST:n jatkuva all star -tyyppinen pelaaminen toi kuitenkin ensimmäisessä erässä tulosta yhteensä neljän maalin verran, eikä suurempikaan ero olisi ollut pelitapahtumien vastaista. Arokin sai toki kohdattavakseen muutaman konstikkaan pallon, mutta kyseiset tilanteet syntyivät kuitenkin useimmiten oman sentterin lavasta voitetun keskialoituksen jälkeen. Torjuntatilaistosta on olemassa yksityiskohtaisempaakin tietoa, sillä toimitsijana ollut edustusjoukkueen suklaasilmäinen kapteeni Taneli Mattila on sen verran moniulotteinen tapaus, että sarjatasolle epäominaisesti hän huomioi vähemmän virallisesti myös maalivahtien tekosia. ”Otin tämän tavallaan ylimääräisenä haasteena, vaikka se vaatikin melkoisesti tarkkuutta ja lentokapteeninmaista havainnointikykyä. Olen kuitenkin aina ollut matemaattisesti hyvinkin kyvykäs, mikäli laskettavien lukujen suuruusluokka ei ylitä sormieni ja varpaitteni lukumäärää”, Mattila kertoi käheällä äänellään Pulina Pubin nurkkapöydässä.

Toiseen erään lähdettäessä sai jännittää lähinnä Ruoskan voittolukemien suuruutta, elleivät vastustajat olisi kaiveneet jostain sellaiset kärmeskeitot, että yli 90 % maailman anakondista olisi kokenut tulevaisuutensa olevan kovin soppainen. NHL:n tähdistöotteluviikonlopun kunniaksi maalit olivat näyttäviä kuin näyttelykukko Ypäjän maalaismarkkinoilla, vaikkei ottelun viihdearvo välttämättä muuten yltänytkään samalle tasolle mainitun tapahtuman kanssa. SalPakin sai toisessä erässä ottelun ainoan tilastomerkintänsä, kun puhelinluettelon alkusivuilla viihtyvä Joonas Aapio laitettin jäähypenkillä viilentämään tunteitaan. Istunnosta ei tosin tullut täysimittaista, sillä Jani Kumpulainen iski ylivoimalla päivän ensimmäisen tehopisteensä.

Maalipaikkojen perusteella ottelu olisi voinut päättyä 12 maalin eroon jo aiemmin, mutta lopulta jouduttiin kuitenkin raatamaan reilua kahta minuuttia vajaa täysi peliaika. Sen kuuluisan lopullisen naulan arkkuun sai lyödä Petri Johansson, jolla siis ilmeisesti on jonkinasteisia timpurinlahjoja. Ruoskan konemaisesta kertoo paljon se, että jokainen erä päättyi loisteliaan tasapaksusti 4-0-voittoon. Salpalaiset olivat valtaosan ottelusta melko passiivisia, eikä murskatappiokaan näyttänyt avaavan kyynelkanavia aktiivisella tavalla, eli tässä ottelussa ei taidettu menettää ennakkoon budjetoituja pisteitä.

Vaikka ottelun pelillinen taso ei ollutkaan kummoinen, voittaminen on kuitenkin keskimäärin häviämistä mukavempaa. Pelätyn tammikuun voittoprosentti oli lopulta sentään 50, ja tästä on hyvä jatkaa kauden neljää viimeistä turnausta kohti nousujunan edetessä edelleen ukkopekkamaisen varmasti raiteillaan. Eräs ottelun hahmoista oli ehdottomasti nollapelin pelannut Aro, jonka päästettyjen maalien keskiarvo kuluvalta kaudelta on erittäin alhainen 0,00. Mies hymyilikin ottelun jälkeen kuin Uuno Turhapuron ja Mervi Tapolan kadonnut adoptiolapsi: ”Vaikka kauden starttini osuikin melko myöhäiseen ajankohtaan, suoritus oli juuri niin vahva kuin oletinkin. Olen pitänyt itseäni kunnossa muun muassa vesijuoksun ja spinningin avulla, eikä näiden yhteisvaikutusta salibandysuoritukseen sovi vähätellä. Tätä kelpaa juhlistaa revittelemällä illalla oikein kunnolla, sillä kotona on valmiina odottamassa paketillinen Jaffa-keksejä, raksuja ja olutta.”

Tehoilijat: Matias Henriksson 0 + 4, Jani Kumpulainen 2 + 1, Pertti Varjonen 1 + 2, Jussi Tanninen 0 + 3, Aleksi Airio 2 + 0, Arttu Perkonoja 2 + 0, Jarkko Rumpunen 2 + 0, Pasi Nurmi 2 + 0, Matti Veijola 0 + 2, Petri Johansson 1 + 0

Jäähyilijä: Jarkko Rumpunen 2 min.

Maalivahti: Lauri Aro 42:38 min, 0 maalia

Kommentoi: