Ruoskalle kauden kolmas voitto Leiskusta

Monilla oli mielessä jo lauantainen saunailta, mutta sitä ennen oli hoidettava pari peliä alta pois. Turnauksen ensimmäisessä ottelussa vastassa oli Loimaan Leisku 2, jolla saattoi hyvinkin mahdollisesti olla riveissään uunituoreita miljonäärejä, sillä perjantain Eurojackpot-arvonta toi Loimaalle viiden hengen porukalle 90 miljoonan euron voiton. Rikkaus ei kuitenkaan näkynyt salibandykentällä, sillä paimiolaiset voittivat ottelun erittäin selkeästi lukemin 16-4 (4-2, 9-2, 3-0). Tämä oli joukkueiden viimeinen kohtaaminen kuluvalla kaudella, ja kolmen kamppailun saldo oli Ruoskaa mairitteleva: pelkkiä voittoja maalierolla 40-7.

Pelipaikkana oli Hanhivaaran liikuntakeskus Salossa, joka osoittautui aiemmin kaudella ihan toimivaksi laitokseksi, vaikka koko kompleksin pinta-ala on sitä luokkaa, että varmaankin viikoittain useita eksyneitä sieluja jää vaeltelemaan kummituksiksi rakennuksen käytäville. Ruoskan kokoonpanokin oli sopivan riittoisa, vaikka muutamia kovia pelimiehiä olikin edustamassa muissa tehtävissä. Laaja rosteri toimi tälläkin kertaa varakalsareiden kaltaisena jokapäiväistä elämää helpottavana asiana.

Ottelun alku ei ollut VST:n kannalta kovinkaan ruusuinen, sillä omissa soi ensimmäisen kerran jo vajaan puolen minuutin jälkeen. Maalintekijää tai -syöttäjää ei tarvinnut hakea edes pöytäkirjasta, sillä pelipaitojen selkämyksiä katsomalla kävi selväksi, että Kake antoi syötön ja Maline viimeisteli. Nimien perusteella herrat eivät kuulu miljonäärikerhoon. Maalin syntymisen ohessa nähtiin myös sähläilyä paimiolaisittain, sillä maalivahti Ville Suomisen näppeihin oli jäänyt sen verran vaseliinia, että pallo pomppi hyppysissä kuin jäinen dildo. ”En saanut oikein missään vaiheessa ottelua kunnon lämpöä päälle, eikä tämä aikainen maali ainakaan helpottanut tilannetta. Tuli jopa sellainen Jouni Rokama -tyyppinen olo, että minulle ei ainakaan kannata luovuttaa Kossu-pulloa, koska se putoaisi kuitenkin maahan. Tosin Rokaman kulta-aikoina vahinko oli suurempi, sillä tuolloin muovipullot olivat selkeästi harvinaisempia kuin nykyään”, Suominen manaili hankalahkoa otteluaan.

Reilun kolmen minuutin jälkeen Ruoskankin maalihanat aukesivat Aleksi Airion tykittäessä ylivoimalla patenttilaukauksensa maalin kattoon. Leiskun pirteystaso laski avauserän puolivälin häämöttäessä, ja Joonas Järvistö ja Pasi Nurmi veivätkin 12 sekunnissa Ruoskan 3-1-johtoon. Molemmat joukkueet tekivät erän aikana vielä yhden osuman, joten erätauolle siirryttiin tilanteessa 2-4. Mainittakoon, että Leiskun toinen maali syntyi vaparista maagisella laukauksella itsensä Jampan lavasta. Kerrassaan klassisia nuo loimaalaisten paidanselkämysten lempinimet, mutta toisaalta vaikka turpiinkin voi saada klassisesti, eikä se välttämättä ole kovinkaan positiivinen asia.

Toiset erät ovat olleet VST:lle pääsääntöisesti melko suotuisia kuluvalla kaudella, eikä viimeisessä Leisku-kohtaamisessa nähty poikkeusta tässä asiassa, sillä loimaalaisten selkäranka katkesi sillä tavalla, että olo oli varmaankin jossain vaiheessa melko matomainen. Toki vastustajat tulivat heti erän alussa maalin päähän, mutta sen jälkeen paimiolaiset aloittivat melkoisen ilotulituksen iskemällä pallon vartin aikana yhdeksän kertaa Leisku-vahti Mikael Silvanderin selän taakse. Eniten mainitsemisen arvoista on varmaankin se, että ottelussa kauden maalitilinsä avannut jykeväjalkainen puolustaja Järvistö teki kaksi maalia lisää ja sai siten hattutempun täyteen. Mies oli syystäkin yhtä hymyä ottelun jälkeen: ”En ole lainkaan yllättynyt, sillä olen aina ollut Peter North -tyyppinen pelaaja, joka ruiskii antaumuksella kun ruiskimista on tapahtuakseen. Tein kaiken oikeastaan samalla tavalla kuin yleensäkin, mutta nyt tuntui uppoavan mukavasti. Kaiken ydinhän on tunnetusti riittävä lämmittely optimaalisen kosteustasapainon saavuttamiseksi.”

Viimeiseen erän lähdettäessä Ruoska johti 13-4, ja monien ajatuksissa oli jo 12 maalin eron saavuttaminen, jotta ennen turnauksen toista ottelua saataisiin pidempi lepoaika. Maalinteossa oli kuitenkin pienimuotoinen suvantovaihe, joka päättyi Nurmen tehdessä ottelun viidennen maalinsa ajassa 35:43. Tässä vaiheessa Veikkaus sulki live-vedon kohteen ottelun voittajasta, ja enää saatiin jännittää ottelun kestoa ja lopputulosta. Tätäkään jännitystä ei kestänyt kovin kauaa, sillä alle kolmen minuutin kuluttua Tor-Björn Löfberg ja ykköskentässä Matias Henrikssonia tuurannut Sauli Malmilehto niittasivat ottelun halki, poikki ja pinoon.

Ottelu ei ollut varsinaisesti mitään salibandyn riemujuhlaa, mutta toisaalta näistäkin kamppailuista on keskimäärin mukavampaa poistua kaukalosta voitto taskussa. Ennenaikaisessa ottelun päättymisessä on sekin hyvä puoli, että energiatasojen optimointi seuraavaan otteluun onnistunee hivenen helpommin. Edessä olikin parin tunnin tauko, ja VST siirtyi nauttimaan hehkutettuja makkaraperunoita paikalliselle huoltoasemalle…

Tehoilijat: Pasi Nurmi 5 + 0, Joonas Järvistö 3 + 0, Aleksi Airio 2 + 1, Tor-Björn Löfberg 1 + 2, Sauli Malmilehto 1 + 2, Jere Oksanen 1 + 2, Jani Kumpulainen 0 + 3, Jarkko Hämäläinen 1 + 1, Arttu Perkonoja 1 + 1, Jarkko Rumpunen 1 + 0, Petri Johansson 0 + 1, Sauli Kotro 0 + 1, Jussi Tanninen 0 + 1

Jäähyilijät: –

Maalivahti: Ville Suominen 38:28 min, 4 maalia, 0 + 1

Kommentoi: